Kari Kulmala Turvallisuus, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys

Suden kannanhoidollinen metsästys on jatkuttava!

Suden kannanhoidollista metsästystä tulee jatkaa edelleen ja kannanhoidolliseen metsästykseen tulee saada lupia enemmän kuin mitä on susien vuosittainen pentutuotto. Vain tämä mahdollistaa susien määrän asteittaisen vähentymisen. Myös ns. häirikkösusien poistamiseen on saatava asetusta muuttamalla muutoksia. 

Häirikkösusien pihakäynnit ovat kaksinkertaistuneet viime vuodesta!

Vuoden 2015 alusta lokakuun loppuun Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjattiin Pohjois-Karjalassa 1356 havaintoa sudesta. Näistä alle 100 metrin päässä talosta kävi 188 sutta. Tänä vuonna samana aikana merkintöjä on tullut 2698, joista pihasusien osuus on 462. Määrät ovat siis kaksinkertaistuneet edellisvuodesta, vaikka kannanhoidollista sudenmetsästystä on harjoitettu kaksi vuotta. Nykyinen susitiheys on kestämätön!

  • Riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan ns. pihasuden poistamista varten. Meillä lainsäätäjillä on kuitenkin säätämistä tähän ”metsästysaikaan” ja muihin "tarpeettomiin" rajoituksiin.

  • Asetuksen mukaan häirikkösuden poikkeusluvan maksimiaika on 21 vrk, eikä sitä voida jatkaa, vaan on tehtävä uusi hakemus vaikka sama häirikkösusi kävisi edelleen pihapiirissä. Esitän asetusta muutettavaksi siten, että lupa-ajaksi muutetaan 30 vrk ja luvan jatko voitaisiin myöntää riistakeskuksen päätöksellä 21 vrk. Tämän jälkeen olisi tehtävä uusi lupa-anomus.

  • Riistakeskus vaatii myös häirikkösuden poikkeusluvan ehdoksi, että metsästäjämäärä voi olla maksimissaan 30 henkilöä. Mielestäni tämä rajoitus ei ole tarpeellinen, koska kyseessähän on häirikkösuden tai lauman poisto. Nykykäytännöllä käy usein niin, että kun häirikkölauma on passitettu välittömästi tilavierailun jälkeen, edes 30 metsästäjää ei ole voinut muodostaa niin tiheää passiketjua, että sudet olisivat joutuneet ohittamaan passiketjun metsästäjän ampumamatkan päästä. Esitän asetukseen lisättäväksi, että metsästyksessä voisi olla tarvittava määrä metsästäjiä. Lisäperusteena tälle esitykselle on se, että syvällä -/ laajalla passiketjulla metsästettäessä riittävällä metsästäjämäärällä olisi onnistumisen edellytykset paremmat. Valtakunnanrajan läheisyydessä on ensiarvoisen tärkeää, ettei haavoittunut eläin pääse pakenemaan rajan toiselle puolelle. Tämä pystytään estämään vain tarvittavalla metsästäjämäärällä, jonka harkitsee aina viimekädessä metsästyksenjohtaja. Lisäksi metsästäjät voisivat varmistua siitä, että kysymyksessä on nimenomaan oikea lauma -/pyyntikohde.

  • Suden kannanhoidollinen metsästys ja suurriistan virka-apu SRVA-poistopyynti ovat eriarvoisessa asemassa metsästäjään nähden. Kannanhoidollisessa metsästyksessä metsästäjä saa itselleen taljan, kallon ym, mutta häirikkösudesta pyytäjä ei saa mitään. Esitän asetukseen lisättäväksi, että myös häirikkösuden pyytäjä saa Eviran tutkimuksen jälkeen itselleen taljan, kallon, ym. kuten kannanhoidollisen sudenpyynnin metsästäjä.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Vain tämä mahdollistaa susien määrän asteittaisen vähentymisen."

Siinä tapauksessa moista päätöstä ei missään nimessä pidä tehdä, koska susikannan turvaaminen Suomessa on äärimmäisen tärkeätä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Riistakannan turvaaminen sisältyy metsästyslain 20 pykälään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin on, kuten blogisti kirjoittaa.

Runsaan kolmen vuoden takaisen kirjoitukseni "Sudet kuuluvat erämaihin" alku- ja loppukappale kuuluivat seuraavasti:

"Susien yleistyminen asutuksen liepeillä on puhuttanut kansalaisia jo pitkään. Eläinsuojelijoilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että ”sudet kuuluvat” sinne, minne ne sattuvat kulloinkin hakeutumaan. Petoeläinten oikeuksista on tullut iskulause, jonka järkevä perustelu on vaikeaa, ellei mahdotonta. Oikeuteen liittyy aina velvollisuus, ja tämä on eläimen kohdalla järjetön käsite – kuten oikeuskin. Jos petoeläimellä on joitakin luonnollisia oikeuksia, niin sellainen olisi oikeus elää erämaassa.

Ainoa oikea ratkaisu susiongelmaan on mutkaton kaatolupien myöntäminen häiriköiksi muuttuneille taajamasusille. Lisäksi kaikki muut asututtujen alueiden tuntumaan asettuvat sudet tulisi tainnuttaa ja kuljettaa erämaihin. Susille ei pitäisi antaa mahdollisuuksia rajoittaa ihmisten elämää ja elinkeinotoimintaa – näin ei ole ollut kansamme historiassa ennenkään. Nykyisin eläinten oikeuksia kannattavat tahot ovat saaneet muutetuksi lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä susien kyseenalaisia ”oikeuksia” suosivaan suuntaan."

http://www.askokorpela.fi/keskustelu/Pihlanto/2013...

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Älä unta nää susi on pääkaupunkilaisten erikoissuojelussa niinkauan, kun se pysyys pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Ennakosensuuri ei ole keskustelun kannalta hyväksi.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

kannanhoidolliseen metsästykseen tulee saada lupia enemmän kuin mitä on susien vuosittainen pentutuotto.

Mikä olisi sopiva susikanta? Nolla? Tuolla tavallahan tuossa kävisi jos metsästettäisiin enemmän kuin niitä syntyisi. On myös hyvä muistaa, että niilläkin on oma tehtävänsä Suomen metsien ekologiassa.

Tosin olen siinä samaa mieltä, että kaupunkisusien kaatolupia pitäisi saada helpommin. Itse asiassa mielestäni liian lähellä asutuksia vaeltelvat pitäisi saada ampua muita mutkita, varsinkin jos on todennäköistä, että lapset tai kotieläimet ovat vaarassa.

Käyttäjän karikulmala kuva
Kari Kulmala

Aloitetaan vaikka sillä, että kaikki pihoihin tulevat sudet saa poistaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset