Seksuaalinen häirintä ja sen kitkeminen suomalaisesta yhteiskunnasta

Eilen keskustelimme eduskunnassa seksuaalisesta häirinnästä. 

Seksuaalista häirintää on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. Sitä ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä. Häirintää ei voi millään tavoin vähätellä, olipa se mitä tahansa. Siihen on puututtava välittömästi, mikäli sellaista on havaittavissa. Häpeän häirinnästä on siirryttävä uhrilta tekijälle. Meidän kaikkien on saatava elää turvassa, ilman pelkoa seksuaalisesta väkivallasta tai ahdistelusta. Tämä koskee molempia sukupuolia, vaikka yleensä puhutaan vain naisiin kohdistuneesta häirinnästä.

Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tänä vuonna tekemän kouluterveyskyselyn mukaan 8.– 9.-luokkalaisista pojista jopa 12 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana ja miehillä seksuaalisen häirinnän eri muotojen osuudet ovat pysyneet alle kymmenessä prosentissa.

Seksuaalisessa häirinnässä tulee olla nollatolerassi. Se tarkoittaa, että kun kohtaamme tai todistamme häirintää, sitä ei saa katsoa läpi sormien tai selitellä. Se on laissa kiellettyä, siihen on puututtava. Monesti häiritsijän asemasta tai jopa kulttuurista riippuu, miten häirintä koetaan. Häirinnän kokeminen on myös yksilöllistä. Se mikä toisesta tuntuu häirinnältä, on toiselle normaalia elämää. Tässä onkin se asian ongelma. Mikäli mahdollinen häirinnän kohde voi yksin päättää, mikä on häirintää ja mikä ei, ilmenee helposti vainoharhaisuutta, hysteriaa ja jopa tarpeettomia lynkkauksia. Tämä ei liene kenenkään etu.

Asiasta pitää pystyä keskustelemaan kiihkottomasti. Senkin erottaminen, mitä on esimerkiksi flirttailu ja miten se eroaa häirinnästä, voi olla vaikea joskus erottaa, sillä kulttuurit, ihmisten sietokyky ja kokemukset ovat erilaiset. Pitää välttää ylilyöntejä ja sitä, ettei tärkeää asiaa alisteta myös poliittiseksi lyömäaseeksi.

Eduskunnassakin on ollut ja tulee aina olemaan seksuaalista häirintää. Sitä ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä koska eduskunnassakin on nollatoleranssi häirinnälle. Muistan oikein hyvin, kun Helsingin Sanomien jutussa nimettömiin ilmiantoihin perustuen seitsemän mieskansanedustajaa laitettiin oikein kuvien kanssa jalkapuuhun ilman mahdollisuutta puolustautua. Heidät käytännössä lynkattiin! Ainoa varma tekijä, joka yhdisti näitä edustajia, oli se, että he vastustivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Uutisessa todettiin lisäksi, että tällaiseen häirintään syyllistyvät erityisesti maakuntien keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet ja kaupunkilaiset, akateemisesti koulutetut miehet eivät tällaista tee. Tällaisella uutisoinnilla vahingoitettiin äärimmäisen tärkeää asiaa, ja siihen meillä ei ole varaa. 

Iltalehdessä 4.11.2017 oli uutinen Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarran Facebook päivityksestä. Tämä Vihreiden edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa istuva Diarra oli lehtijutun mukaan kirjoittanut fb seinälleen: ”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on ankeeta, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua”. Maaseudulla siis tällaista tapahtuu, mutta ei kaupungissa. Olen kotiväkivaltaa ja insestiä tutkineena poliisina asiasta eri mieltä.  

Silloin kun keskustellaan näin vakavista asioista, tulee pysyä asiassa, varoa ylilyöntejä, vainoharhaisuutta, hysteriaa ja jopa tarpeettomia lynkkauksia.

karikulmala
Sininen tulevaisuus Rääkkylä

Puolueen puheenjohtaja. Itsenäinen ajattelija ja aktiivinen tekijä.
Puheet ovat puheita, mutta teot lopulta ratkaisevat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu