Seksuaalinen häirintä ja sen kitkeminen suomalaisesta yhteiskunnasta
Eilen keskustelimme eduskunnassa seksuaalisesta häirinnästä.
Seksuaalista häirintää on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. Sitä ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä. Häirintää ei voi millään tavoin vähätellä, olipa se mitä tahansa. Siihen on puututtava välittömästi, mikäli sellaista on havaittavissa. Häpeän häirinnästä on siirryttävä uhrilta tekijälle. Meidän kaikkien on saatava elää turvassa, ilman pelkoa seksuaalisesta väkivallasta tai ahdistelusta. Tämä koskee molempia sukupuolia, vaikka yleensä puhutaan vain naisiin kohdistuneesta häirinnästä.
Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tänä vuonna tekemän kouluterveyskyselyn mukaan 8.– 9.-luokkalaisista pojista jopa 12 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana ja miehillä seksuaalisen häirinnän eri muotojen osuudet ovat pysyneet alle kymmenessä prosentissa.
Seksuaalisessa häirinnässä tulee olla nollatolerassi. Se tarkoittaa, että kun kohtaamme tai todistamme häirintää, sitä ei saa katsoa läpi sormien tai selitellä. Se on laissa kiellettyä, siihen on puututtava. Monesti häiritsijän asemasta tai jopa kulttuurista riippuu, miten häirintä koetaan. Häirinnän kokeminen on myös yksilöllistä. Se mikä toisesta tuntuu häirinnältä, on toiselle normaalia elämää. Tässä onkin se asian ongelma. Mikäli mahdollinen häirinnän kohde voi yksin päättää, mikä on häirintää ja mikä ei, ilmenee helposti vainoharhaisuutta, hysteriaa ja jopa tarpeettomia lynkkauksia. Tämä ei liene kenenkään etu.
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan kiihkottomasti. Senkin erottaminen, mitä on esimerkiksi flirttailu ja miten se eroaa häirinnästä, voi olla vaikea joskus erottaa, sillä kulttuurit, ihmisten sietokyky ja kokemukset ovat erilaiset. Pitää välttää ylilyöntejä ja sitä, ettei tärkeää asiaa alisteta myös poliittiseksi lyömäaseeksi.
Eduskunnassakin on ollut ja tulee aina olemaan seksuaalista häirintää. Sitä ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä koska eduskunnassakin on nollatoleranssi häirinnälle. Muistan oikein hyvin, kun Helsingin Sanomien jutussa nimettömiin ilmiantoihin perustuen seitsemän mieskansanedustajaa laitettiin oikein kuvien kanssa jalkapuuhun ilman mahdollisuutta puolustautua. Heidät käytännössä lynkattiin! Ainoa varma tekijä, joka yhdisti näitä edustajia, oli se, että he vastustivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Uutisessa todettiin lisäksi, että tällaiseen häirintään syyllistyvät erityisesti maakuntien keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet ja kaupunkilaiset, akateemisesti koulutetut miehet eivät tällaista tee. Tällaisella uutisoinnilla vahingoitettiin äärimmäisen tärkeää asiaa, ja siihen meillä ei ole varaa.
Iltalehdessä 4.11.2017 oli uutinen Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarran Facebook päivityksestä. Tämä Vihreiden edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa istuva Diarra oli lehtijutun mukaan kirjoittanut fb seinälleen: ”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on ankeeta, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua”. Maaseudulla siis tällaista tapahtuu, mutta ei kaupungissa. Olen kotiväkivaltaa ja insestiä tutkineena poliisina asiasta eri mieltä.
Silloin kun keskustellaan näin vakavista asioista, tulee pysyä asiassa, varoa ylilyöntejä, vainoharhaisuutta, hysteriaa ja jopa tarpeettomia lynkkauksia.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on tapana muodostua aina jokin ajankohtainen agenda ja sitä sitten jauhetaan, kunnes kohu laantuu ja tilalle tulee joku toinen juttu.
Tuo yllämainittu lainalaisuus korostuu entisestään nyt someaikana. Aiemmin keskustelu oli tehottomampaa, kun sitä käytiin pääasiassa vain kirjeitse lähetettyjen yleisönosastokirjoitusten kautta, jotka nekin joutuivat ensin läpäisemään lehtien toimitusten valintaprosessit.
Nykyään vireille tulevat keskustelunaiheet ovat useinmiten lisäksi globaaleja. Ne leviävät kulovalkean tavoin maasta ja maanosasta toiseen.
Kaikenlaiseen kiusaukseen ja häirintään on tietysti syytä puuttua ja sitä vastaan on syytä olla olemassa estomekanismit, lainsäädäntöä j.n.e. Mutta ei tämä asia juuri nyt ole sen tärkeämpi kuin muulloinkaan. Kannattaa pitää jalat maassa ja nimenomaan välttää ylilyöntejä, joita kohun tuoksinnassa aina esiintyy.
Ilmoita asiaton viesti
Kansanedustaja Kari Kulmala kirjoittaa: ”Muistan oikein hyvin, kun Helsingin Sanomien jutussa nimettömiin ilmiantoihin perustuen seitsemän mieskansanedustajaa laitettiin oikein kuvien kanssa jalkapuuhun ilman mahdollisuutta puolustautua. Heidät käytännössä lynkattiin!”
Nimeäminen on aina vaikea kysymys journalismissa, kun kyse on epäilystä ja korkeassa asemassa olevista henkilöistä. Asia on taas ajankohtainen #Metoo-kampanjan myötä.
Mediatutkija Anu Koivunen kysyy LongPlayssa näin: Olisiko eduskunnan kulttuuri muuttunut ilman ahdistelijoiden nimeämistä? https://longplay.fi/sidetone/olisiko-eduskunnan-ku…
Tosin itse voisin kysyä, että onko se eduskunnan kulttuuri muuttunut. Viittaan tähän Ylen tuoreeseen juttuun: Ahdistelua eduskunnassa – useampi kuin joka kymmenes avustaja kertoo seksuaalisesta häirinnästä https://yle.fi/uutiset/3-9972340
Yksi tekninen huomio Kulmalan kirjoituksesta: Fatim Diarran nimi on kirjoitettu väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos M Huusko tarkennuksista.
En usko, että eduskunta olisi erilaisempi työpaikka kuin joku muukaan työpaikka. Seksuaaliselle häirinnälle on joka tapauksessa nollalinja, kuten tulee olla muillakin työpaikoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä kestä. Väärin kirjoitetun nimen voi muuten korjata tekstiin.
Ilmoita asiaton viesti
lainaus:
Seksuaalinen häirintä ja sen kitkeminen suomalaisesta yhteiskunnasta
On turhaa.Jos ei aikuiset osaa puuttua edes lapsien koulukiusaamiseen eikä osaa tehdä edes sille mitään.
Miten voisikaan auttaa lapsia jos itse tekevät samaa työpaikoillaan ? Esimerkkinäkö lapsille?
Vähälle on jäänyt lasten koulukiusaaminen kun vertaa tätä Haloota mitä tästä on pidetty. Josta lapsille jää ikuiset traumat vielä aikuisälle asti.
Ilmoita asiaton viesti
No huomattaisko ne eri kulttuurista tulijat tässä yhteydessä?
Ilmoita asiaton viesti
Etelä-Euroopassa miehet yleisesti viheltelevät kauniiden naisten perään. Se ilmeisesti kuuluu heidän kulttuuriinsa. Suomessa viheltely nykymittapuun mukaan varmasti katsottaisiin seksuaaliseksi häirinnäksi.
Monella työpaikalla on henkilön nimikyltit rintapielissä kiinni. Kuka määrittelee, miten pitkään nimeä voi katsoa syyllistymättä seksuaaliseen häirintään? Miten pitkään voi katsoa toisen tyköistuvia farkkuja eli suomeksi sanottuna takapuolta syyllistymättä rikokseen? Vastaus lienee, että kohdehenkilö sen itse määrittelee ja näinhän se ei voi olla! Tällä tavoin tulee paljon ylilyöntejä ja tarpeettomia lynkkauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Totta tuokin mitä puhut. Jos pukeudutaan kuten linnan juhliin kaula-aukko napaan asti auki ,niin ketä varten se avonainen kaula- aukko on ? Tuskin naisia varten.
Jos Tosi-TV peittoa heilutetaan vuorotellen joka kilpakumppani uroksen kanssa ja sen jälkeen on julkkis.Joka päivä lööpeissä.Niin mistähän ne nuoret ottaa mallinsa?
Eduskunnassa kuljetaan ”roiskeläpässä” pinssi rintojen päällä joka kertoo ”tavarasta” niin minkä viestin se antaa vastakkaiselle sukupuolelle?
Nykyään kerätään irtosuhteita kuin päänahkoja voitonmerkkinä. Kailotetaan yhdenillan puuhat mediassa. Sitä saa mitä tilaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni raja pitää vetää tarkoituksellisen häirinnän harjoittamiseen, jonka kohde ilmiselvästi ilmaisee kokevansa häiritseväksi. Pääasiassa siis yksipuoliseen kähmintään ilman vastakaikua. Tai jos epäsopiva tuijottaminen tai verbaalinen häirintä menee liian pitkälle ja asianomainen sen antaa ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos M-L hyvistä kommenteista. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Turhaa hälinää koko vouhotus.
Kaiholla muistelen kun miehet vielä vislas perään ,vonkasivat ja kommentoivat ulkonäköä. Nyt (vuosimallia -47) miehet tarjoavat enää bussissa istumapaikkansa .
Ilmoita asiaton viesti
Suurimpana ongelmana tässä kampanjassa näen sen, että kaikki seksuaalinen ahdistelu niputetaan yhteen. Tekotavalla ja tilanteella on valtavasti merkitystä. Ihmisissä on eroja. Kylmä fakta on se, että sellainen käytös minkä joku kokee seksuaaliseksi ahdisteluksi, joku toinen saattaa tykätä siitä. Ei kukaan mies muuten käyttäytyisi sillä tavalla, jos se ei joskus toimisi. On aivan legitiimi pelko, että liian iso vauhkoaminen seksuaalisesta ahdistelusta heikentää etenkin nuorten poikien itseluottamusta, ja saattaa jopa johtaa vielä suurempaan nuorten miesten syrjäytymisongelmaan.
Tämä kampanja pitäisi ennenkaikkea kohdistaa valta-asemassa oleviin aikuisiin. Nuoret harjoittelevat omaa seksuaalisuuttaan keskenään, ja joskus se voi mennä vähän ylikin. Taas toisaalta kyllä aikuisten pitää kestää pientä viheltelyä tai vähän turhan päällekäyvää flirttiä, niin kauan kuin toinen osapuoli tottelee sanaa EI. Tietysti vakavampi luonteinen kouriminen tai pitkäkestoinen ahdistelu on asia erikseen. Se lienee jo rikoslain puitteissa rangaistavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikeimpia tapauksia ovat humalaiset naiset, jotka haluavat jotain, mutta eivät itsekään tiedä mitä ja joiden käyttäytymisessä vaihtelee ”tykötuleminen” ja oikullinen ”torjuminen” kuin satunnaisgeneraattorin ohjelmoimana. (Puhumattakaan tietenkään siitä kuinka he asiat muistavat seuraavana päivänä).
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran puollustan naisten nostamista framille seksuaalisen ahdistelun uhreina, että nainen on kuitenkin yleensä se fyysisesti heikompi osapuoli. Nainen saattaa kokea lääppimiset huomattavasti uhkaavampana tilanteena kuin mies. On allekirjoittanuttakin joskus parikymmppisenä lääpitty vanhempien naisten toimesta. Kiusallista se on etenkin kun se tehdään julkisesti muiden nähden. Enpä kuitenkaan silloin mieltänyt sitä seksuaalisena ahdisteluna, vaan ainoastaan ärsyttävän tunkeilevana käytöksenä. Näin metoo kamppanjan aikana havahduin, että onpa minuakin seksuaalisesti ahdisteltu, mutta eipä se minun maailmaa kaatanut, eikä tieto lisää tuskaa.
Uskoisin, että tuossa koetuissa ahdisteluissa sukupuolten välillä on tilastoharha. Miehet tuskin mieltävät kovin herkästi joutuneensa ahdistelun kohteeksi. Mutta kuten sanoin, tietyllä tapaa naisten kohtaama ahdistelu onkin vakavampaa, koska he ovat yleensä se heikompi osapuoli.
Ilmoita asiaton viesti
Minä puolestani uskoisin, että valtaosa nyt puheenaiheena olevasta häirinnästä mielletään koskemaan tilanteita (esim. työpaikoilla), joissa ei kyse ole uhasta joutua fyysisesti vahvemman osapuolen uhriksi, vaan yksinkertaisesti häiritsevän ja ärsyttävän käyttäytymisen kohteeksi. Jos olen ymmärtänyt asian oikein, ei fyysisellä erolla voimaresurssien suhteen ole oikeastaan tekemistä asian kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyviä huomioita Toni!
Ilmoita asiaton viesti
Eräässä koulussa yläkoulun rehtori passitti muutaman tytön kotiin pukeutumaan kouluun sopiviin vaatteisiin. Hänen mielestään 7 sentin korkokengissä, roiskeläppä hameessa, napapaita paidassa sekä erittäin avonaisessa kaula-aukkossa ei voi suoritua koulupäivästä ja tuollanen vaatetus ei sovi kouluun eikä niistä tamineissa voi osallistua esim välitunnilla ulosmenoon. Lisäksi hän huomautti, että tuollanen pukeutuminen häiritsee luokan oppilaina olevia teini-ikäisiä poikia. Mikä oli tilanteen päätös. Koulutuslautakunta antoi rehtorille huomautuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta rehtori oli tässä asiassa aivan oikeassa!
Eduskunnassa ihmetyttää lähinnä se, että naiset saavat olla täällä täysistunnossakin mitä ihmeellisimmissä vaatteissa. Eduskunnan puhemiehen huomautus asiallisesta pukeutumisesta ei ole mennyt perille tai sitten se on unohtunut. Miehiltä kyllä vaaditaan täälläkin vähintään pikkutakkia.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarissa tais olla mielipidekirjoitus, että liian paljastava pukeutumisen voi lukea seksuaaliseksi häirinnäksi. Pitäisikö esim. Työnantajalla olla oikeus huomauttaa liian avoimesta pukeutumisesta lakiin vedoten jos muut kokevat sen häiritseväksi ?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni työnantajalla on tähän oikeus. Tässä voisi vedota siihen, että työnantaja on kohde ja häntä se häiritsee.
Ilmoita asiaton viesti
Nalkutus: usein turhaa, tunnepitoista, temaattisesti kauttarantain kuljeskelevaa valitusta, jota luonnehtii valittajan sisäinen ristiriitaisuus haluta ja olla haluamatta jotain tiettyä asiaa. Tavallisesti esiintyy myös asiavirheitä. Herkkupala sofisteille. Voi olla myös kollektiivista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka on vastuussa siitä, että gentlemannien tavoille ei opeteta?
Kirjoittajan motto näyttää olevan:
” Puheet ovat puheita mutta teot lopulta ratkaisevat.” Aivan, puheet ovat puheita, mutta mistä alkavat ne teot, jotka ovat häirintää?
Jotenkin kyllä aikuiselta mieheltä omituista jankuttamista muotivirran mukana. Ihmissuku ei lisäänny, jos ”häirintää” ei ole. Suurimmaksi osaksi turhaa älämölöä, jonka kysymyksenasettelu on aivan väärä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuka on vastuussa siitä, että gentlemannien tavoille ei opeteta?”
Tuo on hyvä kysymys: Kampanjassa on nostettu oikeutetustikin esille miesten törkeä käytös naisia kohtaan. Erityisen törkeää se on silloin, kun se tapahtuu valtasuhteessa ylempää tai fyysisesti ahdistavassa tilanteessa.
Olen tästä asiasta nyt kampanjan aikana eri medioissa keskustellut ja äimistynyt siitä, miten alkeelliset perusmiesten taidot ja käsitykset ovat siitä, miten ihastuksen kohteena olevaa naista on lähestyttävä. Kun sitten siinä tietämättömyyden tilassa uhriudutaan, saa lukea kaikenlaista ”häirinnän” puolustamista ja naisten syyllistämistä.
Tavoille todella siis on syytä opettaa, jotta nuo perusasiat olisivat Suomen miesten hallinnassa.
Niihin kuuluu se, että naisia on erilaisia, mutta et voi suoralta kädeltä tietää, minkälainen kohtaamasi nainen on. Hän voi olla laittautunut vetävästi, mutta todennäköisesti ei Sinua varten – jos olisi, se kyllä pian selviäisi. Kun juttelun aloittaa rennolla seksismivapaalla small takilla, vastapuolen reaktiot aika nopeasti kertovat, onko sielujen ja intressien yhteys löydettävissä. Tilanteessa tarvitaan siis pelisilmää, naisen reaktioiden kunnioittaminen on lähtökohtaisesti parempi veto kuin tunkeiluvuus, joka voittopuolisesti koetaan häirinnäksi.
Jotkut naiset kaipaavat heti alusta räväkkää menoa, mutta todennäköisesti valitsevat itse sen, keneltä sitä haluavat. Usein he myös ilmaisevat sen melko selkeästi.
Kun sitten rupeat pohtimaan, olisiko aika lähempään fyysiseen kontaktiin, pelisilmä on siinäkin avainasemassa. Ja vaikka nainen olisi joko-tai-tuulella, ei on aina ehdoton ei.
Luulisin, että tämäntapaisia asioita ei olisi kauhean vaikeaa opettaa. Lapsille se kasvatus voisi sisältää lähinnä tyttöjen ja poikien luontevan yhdessäolon tukemista esimerkiksi päiväkodissa ja alakoulussa.
Ja eiköhän se Suomen kansa lisäännykin ihan tästä huolimatta, aiempaa tasapainoisempaa jälkikasvua mahdollisesti tuottaen.
Ilmoita asiaton viesti