Kari Kulmala Perusarvot koetuksella

Suomen edusta pidettävä kiinni

Sisäministeriö on lähettänyt esityksen EU:n asedirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta lausunnolle. Mielestäni tekstissä on edelleen kohtia, joita on tarkennettava ennen kuin se esitellään edes eduskunnalle.

Uskon, että sisäministeriön esityksen ongelmallisin kohta liittyy sen määrittelyyn, mitkä reserviläisryhmät saavat aseluvan vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen perusteella. Itse en näe tässä kovin suurta ongelmaa. Lähtökohtana tulee olla, että vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvän ampumaharjoittelun perusteella aselupia voidaan myöntää sille reserviläisjoukolle, joka on Puolustusvoimissa sijoitettu tai voitaisiin sijoittaa sodan ajan tehtävään. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että henkilö on toiminut nuhteettomasti varusmiesaikana sekä siviilissä. Epäsopivat henkilöt ja aseet tulee tietenkin pitää aina mahdollisimman kaukana toisistaan. Ase itsessään ei tee vahinkoja, olipa siinä miten pitkä lipas hyvänsä.

Puolustusratkaisumme perustuu edelleen laajaan reserviin ja asevelvollisuusarmeijaan, jonka tulee kyetä puolustamaan koko maata. Jokainen Suomen kansalainen on myös Perustuslain mukaan maanpuolustusvelvollinen ja jokainen miespuolinen henkilö asevelvollinen. Naisillekin on määritelty kriisiaikana omat tehtävät.

En näe, että mikään muu vaihtoehto olisi sen hengen mukaista, jolla ns. maanpuolustuspoikkeus saatiin direktiiviin. Maanpuolustuspoikkeus perustuu nimenomaan Suomen puolustusratkaisuun ja liittyy kiinteästi sodan ajan joukkojemme, reserviläisarmeijan harjoitteluun, joka tapahtuu kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kautta.

EU:lla ei ole mitään toimivaltaa puuttua jäsenmaidensa puolustusratkaisuun tai puolustuksen järjestelyihin. Vain Suomi voi määritellä sen, mikä on sen kansallinen etu puolustuksen suhteen. Tämä helposti unohtuu, kun kumarramme joka asiassa EU:n suuntaan. Asedirektiivin kiristykset johtuvat terrorismista ja sen torjunnasta. Laillisilla aseilla ei terroritekoja Suomessa tehdä.

Kari Kulmala
kansanedustaja (sin)

Savon Sanomat 10.6.2018

Sanomalehti Karjalainen 13.6.2018

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KariHelstamo1 kuva
Kari Helstamo

Tässä on lienee sellainen pointti, että jotkut ryhmät saavat luvan. Siis saavat, heille ei ilmeisesti tarjota lupia ja mahdollisesti myös kalustoa.

Lieneekö koko toiminta järkevää, jos valtio ei sitä aktiivisesti tue ja siten koe sitä tarpeelliseksi?

Lippaiden koosta piipertäminen on naurettavaa, eikä metsästysaseen pienempi lipas todellakaan lisää kenenkään turvallisuutta. Vai mitä mieltä olette Pasasen tapauksesta aikoinaan?

Jos ajatellaan tavallista AK pohjaista ressukivääriä, niin miten voidaan yhdenvertaisuuden tai turvallisuuden takia kieltää toiselta nuhteettomalta kansalaiselta kivääri, mutta toiselle vastaavalle myöntää?

Eikö olisi järkevämpää lähteä siitä, että on sallittuja asetyyppejä, joihin lupa voidaan myöntää, mikäli luvan hakija on nuhteeton kansalainen?

Minusta pitäisi keskittyä ihmiseen, eikä laitteeseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset